Eilinen keskustelu Näppärän kanssa oli oikein hyvä niin kuin jo edellisessä kirjoituksessani sanoin. Sekin tuli selväksi, että kaveri on hyvin sitoutumiskammoinen eikä halua tehdä sopimuksia mihinkään suuntaan, ei oikein edes yksittäisistä tapaamisista. Sanoi vielä, ettei hänen varaansa kannata laskea mitään ja ahdistaakin voi alkaa helposti.

Tässä vuorokauden kelattuani tulin siihen tulokseen, että selvä sitten. Minä en halua olla kenenkään ahdistuksen lähde, joten en sitten enää ehdottele tapaamisia ja kattelen tässä muitakin samalla. Eli heti huomenna baariin!

Kyllä se on niin, että mun täytyy tuntea olevani haluttua seuraa. Jos Näppärä haluaa nähdä, sen täytyy seuraavalla kerralla itse ehdottaa jotakin sopivaa aikaa. Jos tosiaan on niin, että kiinnostusta ei löydy tarpeeksi edes tapaamisen ehdottamiseen, sehän jo kertoo paljon. Ja niin saamattoman miehen kanssa, mä en toisaalta edes halua rakentaa mitään, joka ei pysty ottamaan puhelinta käteen. Mulla on kerran ollut sellainen kivireki, jonka asioita joutui hoitamaan, joten mä en enää katsele nutaajia.

Mä en halua, että kukaan koskaan sanoo, että "en mä oikeastaan halunnut, mutta kun sä olit niin päällekäyvä niin mä vaan sit myönnyin."

Eräällä kaverillani on periaate, että hän ei miehille soittele. Pitäisi varmaan itsekin toteuttaa tuota, niin tietäisi ainakin kenellä intoa riittää ja kenellä ei.